Synnytys 2.11.2006

Keskiviikko iltana Millan lämpö laski alle 37 asteen. Ruokakaan ei enää maistu. Petasi ja maitoakin alkoi vähän tihkua. Taitaa olla H-hetki aika lähellä.

Torstaina Milla on aika rauhaton, läähättää ja vilkuilee takapäänsä suuntaan. Välillä rauhoittuu ja huilaa kyljellään. Juo välillä vähän vettä mutta ei syö.

Illalla kuuden aikaan löytyy (sohvalta kuinkas muuten) märkä lammikko. Kohta siis alkaa tapahtua. Ensimmäinen pentu, tyttö syntyy 19.20. Sen Milla synnyttää seisaaltaan pentulaatikon ulkopuolella. Pentu on jämäkkä ja pirteä. Tunnin päästä laatikossa syntyy ensimmäinen poika. Sekin voi hienosti. Pennut nro 3 ja 4 (molemmat tyttöjä) syntyvät ripeään tahtiin ja niilläkin näyttää olevan kaikki hyvin. Viidettä pentua odotetaan kaksi tuntia. Tämäkin poika on vireä ja jämäkkä. Milla rauhoittuu ja luulemme, että synnytys on ohi. Käytän sen ulkona ja siivoamme pentulaatikon. Milla menee pentujensa viereen rauhallisesti makuulle. Haen vähän iltapalaa keittiöstä. Palaan laatikon n. 10 min kuluttua ja sinne on syntynyt kuudes pentu (tyttö). Milla on katkaissut napanuoran ja ilmeisesti syönyt istukan. Pahnan pohjimmainen on huomattavasti pienempi kuin muut pennut mutta onneksi sekin vaikuttaa pirteältä. kaikki_syntyneet_netti.jpg

Koko katras, neljä tyttöä ja kaksi poikaa, on syntynyt noin 5,5 tunnissa. Synnytys sujui kaiken kaikkiaan hienosti. Kaikki pennut syntyivät elävinä, terveinä ja pirteinä. Myös Milla selvisi synnytyksestä hienosti, toki hiukan väsyneenä. Suuret kiitokset Tuulikille, joka toimi kätilönä!

Ensimmäinen päivä

Milla hoitaa pentujaan hyvin, nuolee mahanaluset ja imettää niitä rauhallisesti. Pennut syövät ja nukkuvat. Millakin syö jo vähän.

Toinen päivä

Milla saa ripulin ja on välillä aika rauhaton. Se kanniskelee pienintä tyttöä ja antaa sille yksityishoitoa laatikon ulkopuolella. Herättelee sitä syömään ja nuolee. Välillä Milla rauhoittuu laatikkoon ja hoitaa koko katrasta. Koko kööri on saanut mukavasti painoa lisää. "Pikku-likan" paino on lisääntynyt jo noin 50 grammaa.

Ensimmäinen viikko

ruuhkaa_baarissa.jpg

Pennut ovat nyt hieman yli viikon ikäisiä. Kaikki ovat yli kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa ja voivat hyvin. Pienin piipero, "Amalia", on osoittanut olevansa sitkeää tekoa. Se raivaa oveluudella tiensä ruokapöydän ääreen isompien ohi, välillä Millan takajalkojen välistä. Porukan suurin on "Alonso", joka jo nyt osoittaa todella selvästi ja äänekkäästi, mitä tahtoo. Milla paneutuu nyt täydellä sydämellä, alun pienen haparoinnin jälkeen, koko lauman hoitoon.

Toinen viikko

Pennut ovat nyt jo kaksi viikkoa "vanhoja". Ne kehittyvät uskomatonta vauhtia ja melko lailla samaan tahtiin. Kaikilla on jo silmät auenneet ja selvästikin ne alkavat jo nähdä jonkin verran. Silmät eivät enää ole sameat vaan alkavat jo muuttua sinisiksi. Korvat eivät enää ole "liimaantuneet" päähän kiinni vaan alkavat olla söpöt luppakorvat.  Kävelyharkatkin ovat alkaneet. Askel ei vielä ole kovin vakaa mutta sitkeästi kaikki pennut yrittävät eteenpäin. Kaikkein hauskinta on seurata niiden leikkiä. Ne mönkivät toistensa päällä ja pureskelevat toisiaan mistä kiinni saavat. Ne saavat jo aikamoisen metelinkin aikaan: selvästikin harjoittelevat haukkumista ja murisemista toisilleen. Leikkituokiot ovat vielä kovin lyhyet ja uni voittaa nopeasti.

Tämä on kasvattajalle todella helppo ja mukava vaihe. Emä hoitaa pentujen ruokinnan täysin itsenäisesti ja pitää pennut ja pesän puhtaana. Kynsien leikkaamista olemme jo harjoitelleen. Siinä pitääkin olla tarkkana. Kynnet ovat niin pienet mutta jo yllättävän terävät ja pitkät. Pennut saivat kahden viikon iän kunniaksi myös ensimmäisen kerran matolääkettä. Ei tainnut olla suurinta herkkua mutta kiltisti ne kaikki lääkkeensä nielivät.

Kolmas viikko

Onpas viikko kulunut nopeasti pentujen touhuja seuratessa. Ne ovat taas kasvaneet hurjasti. Nyt 3 viikon ikäisinä niiden painot ovat seuraavat (suluissa syntymäpaino):

Alonso   1370 g (420 g)

Armani   1380 g (360 g)

Alison    1310 g (370 g)

Agnes    1270 g (350 g)

Agatta   1175 g (305 g)

Amalia    1080 g (250 g)

Painot ovat siis nelinkertaistuneet! Taitaa olla aika tehojuomaa tuo äidinmaito.

Agatalle on puhjennut jo ensimmäiset tosi terävät maitohampaat. Onneksi se vielä asustaa pentulaatikossa eikä ole vaaraksi meidän lenkkareille. Pennut ovat nyt jo selvästi enemmän hereillä. Ne ovat jo kovin kiinnostuneita toisistaan ja etsivät ahkerasti painiseuraa. Kävely alkaa muuttua hieman vakaammaksi mutta vähän väliä pennut vielä muksahtelevat kumoon.

Neljäs viikko

hyvaa.jpg

Neljäs viikko on kohta puolivälissä. Kaikille pennuille on nyt puhjennut ensimmäiset hampaat. Ja sen huomaa! Pentujen silmät ovat muuttuneet kauniin sinisiksi ja muutenkin ne alkavat naamastaan näyttää suloisilta koiranpennuilta, ei enää marsuilta.  Elämä pentulaatikon ja -kehän ulkopuolella alkaa kiinnostaa pentuja yhä enemmän. Pentulaatikon reunat eivät enää ole riittävän korkeat, ketterästi sieltä tullaan tutkimaan ulkopuolista maailmaa. Vauhti kiihtyy, välillä jopa juoksuaskeliksi. Lelut kiinnostavat jo pentuja. Niillä on vinku- ja puruleluja. Välillä ne saavat ihmetellä myös pahaäänistä, kolikoita sisältävää alumiinitölkkiä. Uusi harrastus on myös kiipeily, emon tai muiden pentujen selän yli tai ihmisten syliin.  Paini on edelleen mieluista. Nyt se alkaa yhä äänekkäämpää. Kun murina käy liian ärhäkäksi, on Milla viivana paikalla. Jos muutama murahdus tai haukahdus ei saa pentuja kuriin, pitää niitä vähän tönäistä erilleen.  Sitten sitä istutaan niin viattoman näköisenä "Minäkö muka riehuin. Ei pidä paikkaansa." -ilme kasvoilla. Suurin osa päivästä kuluu tietysti vielä nukkumiseen. Eilen testasin niiden ääniherkkyyttä. Parantelin pentukehän kiinnitystä seinään vasaran ja naulojen avulla. Kaikki jatkoivat untaan kaikessa rauhassa. On tästä ikuisesta remontista näköjään ainakin se hyvä puoli, että pennut ovat tottuneet meteliin.

Kolme viikkoa täytettyään pennut saivat ensimmäisen kerran maistaa muuta ruokaa kuin mamman maitoa. Ensimmäinen menu koostui nokareesta kermaviiliä. Se näytti maistuvan hurjan hyvin. Eilen ne maistoivat jo herneen kokoisen nokareen jauhelihaa. Tänään annoskokoa vähän kasvatettiin. Pöytätapoja piti vähän opetella, tassu kun eksyy helposti lautaselle. Ainakin vielä kaikkien maha näyttää hyvin sietävän uusia ruokalajeja. Saapa nähdä kuinka kauan Milla vielä huolehtii niiden ulosteiden siivoamisen. Pissaaminen pennuilta sujuu jo ilman emon avustusta ja sen kyllä huomaa. Märkiä länttejä alkaa löytyä sieltä sun täältä. Milla yrittää kyllä parhaansa mukaan pitää ympäristön puhtaana.

Pennut ovat nyt neljän viikon ikäisiä. Vauhti sen kuin kiihtyy. Juoksukin alkaa jo sujua hyvin. Samoin tasajalkahypyt. Valloittavan näköinen lauma kun ne mennä viipottavat emon perässä ympäri huushollia maidon toivossa. Milla alkaa selvästikin säännöstellä imemistä. Eikä ihme. Pennuilla on jo komea rivi teräviä naskalihampaita suussaan.

Viides viikko

Perjantaina pennut pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään ulos hetkeksi. Se olikin ihmeellistä ja vähän pelottavaa. Innoissaan ne kuitenkin tutkivat ympäristöä. Vaikka "retki" ei kestänyt kuin viitisen minuuttia, piti sen päälle ottaa kunnon nokoset. Ne nukkuivat monta tuntia rauhallisesti, söivät vähän välillä ja taas jatkoivat uniaan.

Nyt pennut syövät jo muutaman kiinteän pienen aterian päivässä. Hyvin ruoka näyttää maistuvan. Vettäkin hörpätään kun muilta kiireiltä ehditään. Vesiastian pitää olla tukevaa tekoa ettei se kaadu kumolleen kun pennut käyvät siellä välillä kahlaamassa. Ikävä kyllä, Milla ei enää huolehdi ympäristön puhtaudesta vaan on jättänyt sen meidän ihmisten huoleksi.

Leikit alkavat olla yhä vauhdikkaampia ja reviiri laajenee jatkuvasti. Uudet kokemukset kuluttavat voimia ja uni voittaa yhä nopeasti. Ne nukkuvat mielellään nojatuolin alla "luolassa" kylki kylkeä vasten. Joskus joku saattaa nukahtaa syliinkin. Syli on muutenkin kaikkien lempipaikka. Leikkien välillä kavutaan hetkeksi syliin rapsutuksia ja silityksiä hakemaan. Vastalahjaksi saa taatusti nuolaisun ja puraisun.

Milla viettää jo suurimman osan aikaa muualla kuin pentujen vieressä. Välillä se innostuu hetkeksi leikkimään pentujen kanssa. Aika hurjan näköistä kun se "puree" pentuja kuonosta, tassusta tai korvasta. Ja tietysti mamma on edelleen tikkana paikalla jos tarvitaan erotuomaria. Toiset pennuista ovat jo oppineet leikkiin kutsu -asennon. Kaikki ovat innostuneet taistelemaan solmulelusta. Se on tärkeä taito tulevia harrastuksia varten.

Tiistaina koko katras sairastuu yksi toisensa jälkeen vatsatautiin. Pöpö onkin aika ärhäkkä koska myös Milla sairastuu samaan tautiin.

Kuudes viikko

Toiset pennut toipuivat vatsataudista päivässä parissa mutta Alisonin ja Alonson mahat ovat vielä tänään sunnuntainakin vähän sekaisin. Kaikkien yleiskunto on onneksi palannut ennalleen ja ne ovat leikkineet todella innokkaasti. Myös kaikkien paino on noussut mukavasti viime viikosta. Pennut ovat nyt selvästi pidemmän aikaa hereillä kuin viime viikolla.

Milla imettää pentuja enää muutaman hätäisen kerran päivässä, silloinkin yleensä seisaaltaan. Näyttää siltä, että se yrittää vieläkin parhaansa mukaan huolehtia pentujen tasakokoisuudesta. Armani, joka nyt on porukan suurin, työnnetään välillä sivuun ruokailusta.

Enää ei riitä että pennut tutkivat lattiarajassa paikkoja. Nyt yritetään kiivetä niin korkealle kuin mahdollista. Sohvalle ei ihan vielä päästä mutta saahan sieltä ainakin torkkupeiton revittyä lattialle. Kaikkea muutakin on nyt nastaa kiskoa: esim. sanomalehtiä huoneesta toiseen, toista pentua hännästä, ruokakuppia jne. Tosi kivaa on myös emon haastaminen. Pentu on jakkaran alla piilossa ja ärähtelee sieltä "kiukkuisesti" Millalle. Milla yrittää tavoittaa kuonollaan tai tassullaan pentua joka aina perääntyy tarpeen mukaan ja hyökkää taas uuden tilaisuuden tullen. Puruluut ovat myös kova sana. Niitä onkin hyvä olla aina käden ulottuvilla jotta niitä voi tarjota purtavaksi käden korvikkeeksi. Pikkuhiljaa pennut näyttävät kuitenkin oppivan, että meitä ihmisiä ei voi purra kovin lujaa. Kasvoja ne useimmiten vain nuolevat tai nipistävät hellästi.

Tulevia harrastuksia varten tutustutamme pentuja erilaisiin alustoihin. Ne ovat tepsutelleet jo puu-, muovi- ja kivilattialla. Tuttuja ovat myös puulevyt. "Agility-esteistä" ensimmäisenä oli vuorossa musta n. 30 senttiä pitkä sadevesikaivoputken pätkä. Kaikki pennut menivät sen läpi reippaasti ruokanappulan perässä. Jotkut kyllä ottivat heti "hyllyn" menemällä putken myös toiseen suuntaan. Siitä se ura urkenee! Teimme muutamalle pennulle lattialle 20 sentin mittaisen hajujäljen ruokanappulalla. Hyvinhän sekin harjoitus sujui ja jäljen päästä löytyi palkka. Kaikkia näyttää kiinnostavan taistelu motskusta tai solmulelusta. Hyvä!

Pennuilla on käynyt jo vieraita usean viikon ajan: uusia omistajia, naapureita ja naapurin lapsia, lasten kavereita, tuttuja, sukulaisia, treenikavereita jne. Hyvin näyttävät naperot leimautuneen ihmisiin ja pyrkivät kaikkien syliin rapsutettavaksi, usein sitten nukahtavatkin syliin.

Pennut ovat oppineet hienosti että pesä ei ole WC. Useimmiten ne tekevät tarpeensa jo sanomalehtien päälle. Joskus tosin löytyy pikkulammikoita paljaalta lattialta.

pentu1.jpg

Pentujen korvat alkavat vähitellen nousta pystyasentoon. Ensimmäisenä se tapahtui Amalialla ja nyt ovat korvat terhakkaasti pystyssä jo kaikilla muilla paitsi Agneksella ja Armanilla.

Seitsemäs viikko

Pennut syövät nyt neljä ateriaa päivässä. Ruoka maittaa kaikille todella hyvin ja ruokakupilla käykin kova tohina. Yleensä kolme pienintä syö yhdessä ja samoin kolme suurinta. Näin varmistamme, että kaikki saavat oman osansa ruuasta. Pennut ovat saaneet jo kolmannen kerran matolääkettä.

"Riiviöt" käyvät yhä villimmiksi. Kerran pahimmat hillumisen aikaan kävi jo mielessä, että ehkä se ei olekaan niin kamalaa, että kaikki pennut eivät jää meille asumaan. Useimmiten tietysti tuntuu siltä, että ei malttaisi luopua yhdestäkään kullanmurusta.

Pentujen luonteet taitavat vähitellen alkaa hahmottua. Tai sitten ei. Joku vaikuttaa yhtenä päivänä melkoiselta kovanaamalta ja seuraavana päivänä sama pentu on oikea päivänsäde. Tai päinvastoin. Torstaina lähdemme Littoisiin, Turun lähelle, Janita Leinosen luo pentutesteihin. Testien ja osittain intuition perusteella sitten päätämme mikä uusi koti on kullekin pennulle paras. Matkaa varten harjoittelemme autossa matkustamista. Teemme n. 15 minuutin automatkan. Aikuiset koirat ovat toisessa häkissä ja kaikki kuusi pentua toisessa. Muutaman minuutin ajan kuuluu pientä vikinää mutta sitten kaikki rauhoittuvat ja osa jopa nukahtaa hetkeksi.

Torstai aamuna sitten pakkamme koko pentuköörin ja Millan autoon. Alonson tuleva emäntä, Taina, lähtee tarpeelliseksi avuksi mukaan. Taas pennut vikisevät häkissä hetken mutta nukkuvat sitten loppumatkan, n. 2 tuntia. Janitan testi on muokattu Cambellin pentutestissä. Siinä selvitetään pennulle vieraassa ympäristössä seuraavia asioita: käyttäytyminen sylissä, rohkeus, kontakti vieraaseen ihmiseen, taistelutahto, noutaminen / saalisvietti, koulutettavuus, dominoivuus / alistuminen, palautuminen, ääniherkkyys, kivun sietokyky, käyttäytyminen pöydällä, toimintakyky, peilitesti ja laumavietti. Eri osa-alueista saatujen pisteiden perusteella pennut luokitellaan 5 eri luokkaan. Tulokset olivat suurin piirtein sellaiset kuin odottelinkin. Alonso, Agatta, Agnes ja Alison näyttäisivät omaavan sopivat edellytykset erinomaiseksi harrastus- ja kisakoiriksi. Amalia ja Armani olivat pehmeämpiä, joten niiden kohdalla sosiaalistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Testi vahvisti aikaisempia ajatuksiani siitä, mikä uusi koti sopisi parhaiten kullekin pennulle. Erityisen hienoa on, että tulevat uudet omistajat saavat juuri sen pennun, mikä oli jo etukäteen tuntunut omimmalta!

Kahdeksas viikko

Taas aamulla pennut autoon ja menoksi. Nyt oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus. Pennut käyttäytyivät siivosti ja osoittautuivat terveiksi lukuun ottamatta sitä, että Amalian sydämestä kuului pieni sivuääni. Tämä on lääkärin mukaan melko tavallista ja korjaantuu yleensä jo ensimmäiseen rokotukseen mennessä. Toivotaan, että niin käy! Vasta jos sivuääni ei ole häipynyt  4 kuukauden ikään mennessä, syytä ryhdytään tutkimaan.

Illalla oli vielä sirutus. Se ei tainnut olla ihan miellyttävä kokemus kiljahduksista päätellen. Mutta onneksi suru unohtui nopeasti.

Aloitimme kaikkien pentujen kanssa leppoisat agility-treenit pihalla. Ne pujottelivat muutaman vinokepin namin perässä. Hienosti meni! Taitavia pentuja! Myös mahdollista TOKO-uraa varten olemme totuttaneet niitä pitämään metallista esinettä suussaan. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Joulu meni melko matalalla profiililla. Joulukuusta ei tuotu sisään, joulusiivouksesta ei otettu stressiä, jouluherkut ostettiin kaupasta valmiina. Kiitos pennut! Ehkä seuraavakin pentue yritetään ajoittaa joulun aikoihin. Nyt sen huomasi, että joulu tulee ilman hirveää hössöttämistäkin! Pentujenkin kannalta ajoitus oli hyvä. Uudet omistajat ehtivät viettää pentujen kanssa aikaa ennen kuin normaali arki taas koittaa.

taina_ja_veeti.jpgEnsimmäisenä uuteen kotiin, Tampereen Veisuun, lähti Tapaninpäivänä Alonso eli Veeti.

 

 

 

 

 

 tiian_ja_vinka.jpg

Samana iltana muutti vielä Alison eli Vinka Tiian hoiviin Helsinkiin. Kylläpä tuli hiljaista! Enää neljä pentua.

 

 

 

 

 

sanna-ja_alma.jpgSeuraavaksi uuteen kotiin pääsi Agatta eli Alma. Sen uusi osoite on Haagassa, Helsingissä Sannan ja Petrin luona.

 

 

 

 

 

 

elina_ja_mila.jpgTorstaina muutti Agnes eli Mila Saukkolaan Elinan ja Juhan luo.

 

Yhdeksäs viikko

Uusivuosi vietettiin rauhallisissa merkeissä, vain kaksi pentua oli enää jäljellä. Pennut oli jo etukäteen totutettu rakettien paukkeeseen ääniCD:ltä. Siitä oli näköjään hyötyä. Kumpikaan ei reagoinut mitenkään vaikka ilta kuudesta aamu kolmeen täällä Kissanmaalla oli hurja pauke. Vielä aamupäivälläkin jotkut ammuskelivat pikkupaukkujaan kun olimme pentujen kanssa ulkona. Hetken ne ihmettelivät ja jatkoivat sitten rauhassa touhujaan.

 

 

maarit_ja_manu2.jpg

Armani eli Manu löysi kodin Laaksolahdesta, Espoosta, Maaritin luota. Sinne se reippaasti matkasi torstaina.

 

 

 

 

 

 

 henri_ja_ama.jpg

Nyt pennuista on jäljellä enää viimeiseksi syntynyt Amalia eli Ama. Se jää meille Henkan harrastuskaveriksi. Kuten kuvasta huomaatte, on tytön toinen korva vähän lurpahtanut vaikka se jo oli monta viikkoa terävästi pystyssä. Taitavat kasvaa kovaa kyytiä.

 

Meillä on nyt uskomattoman rauhallista ja hiljaista. Baltsu-herrakin uskaltaa jo välillä rentoutua ja nukkua pennun vieressä. Milla heltyy välillä vieläkin ja antaa Amalle pikku maitohuikat.